A-
A+
Hiljaisuus ja karu luonto ympärillä, järvimaisema, linnunlaulu. Kelohonkaiset, harmaat rakennukset sulautuvat ympäristöön niin, ettei niitä heti edes huomaa. Järvikin on ihmiskäden aikaansaama – ja kiviaidat, jotka Hunurijärven isäntä Kalevi Hanhimäki, 67, on omin käsin kivi kiveltä rakentanut.
Hän on paikan uudisraivaaja ja härmäläinen isäntä. Mies juttelee järvensä historiasta omalla hykerryttävän hauskalla tavallaan ja siirtää vastuun kuulijalle. Ei sillä, etteikö puhuisi totta, mutta hieman on jutuissa Pohjanmaan-lisää.
Kalevi kertoo viettäneensä lapsuutensa tuossa mäen alla. Tämä oli hänen lapsuutensa leikkipaikka.
–Mutta silloin en vielä tiennyt, että minun pitää tänne järvi tehdä. Ei tullut mieleenkään.
Peruna-alalla elämäntyönsä tehneellä isännällä on kokemusta siitä, miltä tuntuu jäädä yhtäkkiä ilman työtä. Hän sai potkut tärkkelysperunatehtaan viljelypäällikön työstä, kun tehdas suljettiin vuonna 1991. Sen jälkeen hän lähti Viroon opettamaan perunanviljelyä paikallisille ja palasi muutaman vuoden päästä jatkamaan omalle tilalleen luomuporkkanan viljelyä.
–Sopimuskumppani ilmoitti vuonna 2004, etteivät enää tarvitse porkkanaa. Silloin lopetin maatalouden ja rupesin kaivamaan järveä. Ajatus oli ollut jo muhimassa, mutta kolme ja puoli vuotta tästä hierottiin kauppaa. Kun kauppakirjat allekirjoitettiin maanantaina, torstaina jo olivat koneet hommissa. Sen jälkeen ei ole pekkaspäiviä pidetty.
Maata on kaivettu järvestä pois 50 tuhatta kuutiota. Hiekat ja kivet on käytetty järven saarien, penkereiden ja tiepohjien rakentamiseen.
–Kun järveä kaivettiin neljättä päivää, lähdin vinkin perusteella etsimään hyvää arkkitehtia. Kuusamolainen Aarne Mertanen suunnitteli ensin saunan tuonne, sitten saariravintolan. Siellä on myös kaksi siltaa. Näetkö, tuolla on saaristo, hän osoittaa sormella järven toiselle rannalle.
Maisemia katsellaan puolitoista vuotta sitten valmistuneen komean Himmeli-ravintolan ikkunasta. Ennen Himmeliä Hunurijärvelle tehtiin myös kaksi huvilaa ja paviljonki. Paikan isännällä on jo visio seuraavasta hankkeesta: se voi olla näkötorni, josta näkee merelle asti.
–Vai miltä kuulostaisi ”erämaajärvi merimaisemalla”?
Majoitus- ja saunatilojakin tarvitaan lisää. Mahdollisuudet eivät Hunurissa lopu: 25 hehtaarin tontilla on kaavoitettua aluetta 14,5 hehtaaria.
Yritykset kohderyhmänä
–Ajattelin, että en minä ittiäni varten järveä ala tekemään. Alusta lähtien kohderyhmä oli kirkkaana mielessä, ja asia on tässä vain entisestään kirkastunut.
Erämaahenkinen Hunurijärvi tarjoaa palveluitaan lähinnä yrityksille ja yhteisöille. Paikassa järjestetään kokouksia, virkistyspäiviä, koulutus- ja asiakastilaisuuksia, luentoja sekä monenlaisia juhlia ja tapaamisia.
–Jos asiakkaalle ei ole ohjelmaa, me järjestämme sitäkin omien verkostojemme kautta.
Juuri nyt Kalevi Hanhimäki valmistelee yhdessä keittiömestarinsa Torsten Valsbergin kanssa Hunurijärven 10-vuotisjuhlia. Paikalle on kutsuttu paljon arvovaltaista väkeä.
Aiemmin ruoat tulivat tilaisuuksiin pitopalveluyrityksistä, mutta Himmeli-ravintolan valmistuttua yrittäjä palkkasi oman keittiömestarin, joka on suunnitellut talon menut. Nyt Hunurijärvi tunnetaan jo hyvästä ruuastakin.
–Aivan haltioissaan ovat kaikki asiakkaat olleet, kertoo Kalevi ja muistelee erityisellä lämmöllä vuodentakaista tilaisuutta, kun tunnettu Kauhavalla toimiva italialaisyritys toi 270 ulkomaalaista vierastaan Alahrmän erämaahan.
–Vieraille tarjottiin karhun- ja hirvenihaa, lohta ja poroa. Aivan sykähdyttävä näky oli, kun kahdeksan Härmän Liikenteen bussia oli tuossa parkkipaikalla. Teemana meillä oli suomalainen ruoka ja suomalainen luonto. Niin vaan saatiin suopursu ja tupasvillakin kukkimaan.
Mieleen on painunut myös järven siunaaminen.
–Alahärmän kirkkoherra ja Isä Mitro laskeutuivat helikopterilla tänne suoraan taivaisten esikartanoista. 750 henkeä oli saaressa väkeä, kun Isä Mitro siunasi veden ja paikan. Nyt sitten kahvit keitetään aina siunattuun veteen, johon ei paljon tartte pööniä laittaa, isäntä naurattaa.
Kivenpyörittäjä
Työtä Hunurijärven isännällä riittää joka päiväksi, vaikkei paikasta mitään näytä puuttuvan. Jos ei muuta keksi, hän pyörittelee kiviä.
–Vaikka vettä ja räntää on satanut niskaan, koskaan en ole pahalla päällä täältä lähtenyt.
Kalevi nauttii valtavasti, kun saa toteuttaa ideoitaan.
–Jos Kalevilta ideat loppuu, se on tullu vanhaksi. Kun yksin yrittää, saa tehdä mitä tykkää. Kaikki päätökset on yksimielisiä ja ne voidaan toteuttaa aika äkkiä. Nyt on työn alla grilli ja tytär toivoo suopotkupallokenttää. Siitä ehkä tehdäänkin suolentopallokenttä.
Sitä Hunurijärven isäntä ei voi ymmärtää, että yrittäjältä viedään 63-vuotiaana pois oikeus investointi- ja muihin tukiin.
–Anoin yhteen projektiin maatalouspuolen rahoitusta ja homman piti olla selvä, kunnes virkailija kysyi ikääni. Olin juuri täyttänyt 63 vuotta. Se siitä projektista. Onkohan minulla oikeutta työllistääkään, kun olen yli 63-vuotias? Tässä on kyse kilpailua vääristävästä ikärasismista.
Kalevin vaimo ja tytär osallistuvat tilaisuuksien järjestelyihin myös. Tytär Leena, 22, työskentelee Hunurissa oppisopimuksella. Sukupolvenvaihdos on parhaillaan selvityksen alla. Tuleeko Leenasta yrittäjä, selviää myöhemmin.
–20 vuotta meinaan tässä vielä töitä tehdä. Rahoittajille on kuitenkin tärkeää, että työlleni olisi jatkaja tiedossa
–Hunurijärven missio on sellainen, että jos omalla pienellä toiminnallani voin olla edistämässä pohjalaisen yrityselämän menestystä, työni ei ole ollut turhaa. Kun yrityksen singaporelainen asiakas hyppää Hunurijärvellä avantoon, se kyllä varmasti jää mieleen.
PIRJO LATVA-MANTILA
Ajankohtaista
Kysely
uusimmat
Kuvagalleria
A-
A+
Hiljaisuus ja karu luonto ympärillä, järvimaisema, linnunlaulu. Kelohonkaiset, harmaat rakennukset sulautuvat ympäristöön niin, ettei niitä heti edes huomaa. Järvikin on ihmiskäden aikaansaama – ja kiviaidat, jotka Hunurijärven isäntä Kalevi Hanhimäki, 67, on omin käsin kivi kiveltä rakentanut.
Hän on paikan uudisraivaaja ja härmäläinen isäntä. Mies juttelee järvensä historiasta omalla hykerryttävän hauskalla tavallaan ja siirtää vastuun kuulijalle. Ei sillä, etteikö puhuisi totta, mutta hieman on jutuissa Pohjanmaan-lisää.
Kalevi kertoo viettäneensä lapsuutensa tuossa mäen alla. Tämä oli hänen lapsuutensa leikkipaikka.
–Mutta silloin en vielä tiennyt, että minun pitää tänne järvi tehdä. Ei tullut mieleenkään.
Peruna-alalla elämäntyönsä tehneellä isännällä on kokemusta siitä, miltä tuntuu jäädä yhtäkkiä ilman työtä. Hän sai potkut tärkkelysperunatehtaan viljelypäällikön työstä, kun tehdas suljettiin vuonna 1991. Sen jälkeen hän lähti Viroon opettamaan perunanviljelyä paikallisille ja palasi muutaman vuoden päästä jatkamaan omalle tilalleen luomuporkkanan viljelyä.
–Sopimuskumppani ilmoitti vuonna 2004, etteivät enää tarvitse porkkanaa. Silloin lopetin maatalouden ja rupesin kaivamaan järveä. Ajatus oli ollut jo muhimassa, mutta kolme ja puoli vuotta tästä hierottiin kauppaa. Kun kauppakirjat allekirjoitettiin maanantaina, torstaina jo olivat koneet hommissa. Sen jälkeen ei ole pekkaspäiviä pidetty.
Maata on kaivettu järvestä pois 50 tuhatta kuutiota. Hiekat ja kivet on käytetty järven saarien, penkereiden ja tiepohjien rakentamiseen.
–Kun järveä kaivettiin neljättä päivää, lähdin vinkin perusteella etsimään hyvää arkkitehtia. Kuusamolainen Aarne Mertanen suunnitteli ensin saunan tuonne, sitten saariravintolan. Siellä on myös kaksi siltaa. Näetkö, tuolla on saaristo, hän osoittaa sormella järven toiselle rannalle.
Maisemia katsellaan puolitoista vuotta sitten valmistuneen komean Himmeli-ravintolan ikkunasta. Ennen Himmeliä Hunurijärvelle tehtiin myös kaksi huvilaa ja paviljonki. Paikan isännällä on jo visio seuraavasta hankkeesta: se voi olla näkötorni, josta näkee merelle asti.
–Vai miltä kuulostaisi ”erämaajärvi merimaisemalla”?
Majoitus- ja saunatilojakin tarvitaan lisää. Mahdollisuudet eivät Hunurissa lopu: 25 hehtaarin tontilla on kaavoitettua aluetta 14,5 hehtaaria.
Yritykset kohderyhmänä
–Ajattelin, että en minä ittiäni varten järveä ala tekemään. Alusta lähtien kohderyhmä oli kirkkaana mielessä, ja asia on tässä vain entisestään kirkastunut.
Erämaahenkinen Hunurijärvi tarjoaa palveluitaan lähinnä yrityksille ja yhteisöille. Paikassa järjestetään kokouksia, virkistyspäiviä, koulutus- ja asiakastilaisuuksia, luentoja sekä monenlaisia juhlia ja tapaamisia.
–Jos asiakkaalle ei ole ohjelmaa, me järjestämme sitäkin omien verkostojemme kautta.
Juuri nyt Kalevi Hanhimäki valmistelee yhdessä keittiömestarinsa Torsten Valsbergin kanssa Hunurijärven 10-vuotisjuhlia. Paikalle on kutsuttu paljon arvovaltaista väkeä.
Aiemmin ruoat tulivat tilaisuuksiin pitopalveluyrityksistä, mutta Himmeli-ravintolan valmistuttua yrittäjä palkkasi oman keittiömestarin, joka on suunnitellut talon menut. Nyt Hunurijärvi tunnetaan jo hyvästä ruuastakin.
–Aivan haltioissaan ovat kaikki asiakkaat olleet, kertoo Kalevi ja muistelee erityisellä lämmöllä vuodentakaista tilaisuutta, kun tunnettu Kauhavalla toimiva italialaisyritys toi 270 ulkomaalaista vierastaan Alahrmän erämaahan.
–Vieraille tarjottiin karhun- ja hirvenihaa, lohta ja poroa. Aivan sykähdyttävä näky oli, kun kahdeksan Härmän Liikenteen bussia oli tuossa parkkipaikalla. Teemana meillä oli suomalainen ruoka ja suomalainen luonto. Niin vaan saatiin suopursu ja tupasvillakin kukkimaan.
Mieleen on painunut myös järven siunaaminen.
–Alahärmän kirkkoherra ja Isä Mitro laskeutuivat helikopterilla tänne suoraan taivaisten esikartanoista. 750 henkeä oli saaressa väkeä, kun Isä Mitro siunasi veden ja paikan. Nyt sitten kahvit keitetään aina siunattuun veteen, johon ei paljon tartte pööniä laittaa, isäntä naurattaa.
Kivenpyörittäjä
Työtä Hunurijärven isännällä riittää joka päiväksi, vaikkei paikasta mitään näytä puuttuvan. Jos ei muuta keksi, hän pyörittelee kiviä.
–Vaikka vettä ja räntää on satanut niskaan, koskaan en ole pahalla päällä täältä lähtenyt.
Kalevi nauttii valtavasti, kun saa toteuttaa ideoitaan.
–Jos Kalevilta ideat loppuu, se on tullu vanhaksi. Kun yksin yrittää, saa tehdä mitä tykkää. Kaikki päätökset on yksimielisiä ja ne voidaan toteuttaa aika äkkiä. Nyt on työn alla grilli ja tytär toivoo suopotkupallokenttää. Siitä ehkä tehdäänkin suolentopallokenttä.
Sitä Hunurijärven isäntä ei voi ymmärtää, että yrittäjältä viedään 63-vuotiaana pois oikeus investointi- ja muihin tukiin.
–Anoin yhteen projektiin maatalouspuolen rahoitusta ja homman piti olla selvä, kunnes virkailija kysyi ikääni. Olin juuri täyttänyt 63 vuotta. Se siitä projektista. Onkohan minulla oikeutta työllistääkään, kun olen yli 63-vuotias? Tässä on kyse kilpailua vääristävästä ikärasismista.
Kalevin vaimo ja tytär osallistuvat tilaisuuksien järjestelyihin myös. Tytär Leena, 22, työskentelee Hunurissa oppisopimuksella. Sukupolvenvaihdos on parhaillaan selvityksen alla. Tuleeko Leenasta yrittäjä, selviää myöhemmin.
–20 vuotta meinaan tässä vielä töitä tehdä. Rahoittajille on kuitenkin tärkeää, että työlleni olisi jatkaja tiedossa
–Hunurijärven missio on sellainen, että jos omalla pienellä toiminnallani voin olla edistämässä pohjalaisen yrityselämän menestystä, työni ei ole ollut turhaa. Kun yrityksen singaporelainen asiakas hyppää Hunurijärvellä avantoon, se kyllä varmasti jää mieleen.
PIRJO LATVA-MANTILA
Ajankohtaista
Kysely
uusimmat
Kuvagalleria
A-
A+
Hiljaisuus ja karu luonto ympärillä, järvimaisema, linnunlaulu. Kelohonkaiset, harmaat rakennukset sulautuvat ympäristöön niin, ettei niitä heti edes huomaa. Järvikin on ihmiskäden aikaansaama – ja kiviaidat, jotka Hunurijärven isäntä Kalevi Hanhimäki, 67, on omin käsin kivi kiveltä rakentanut.
Hän on paikan uudisraivaaja ja härmäläinen isäntä. Mies juttelee järvensä historiasta omalla hykerryttävän hauskalla tavallaan ja siirtää vastuun kuulijalle. Ei sillä, etteikö puhuisi totta, mutta hieman on jutuissa Pohjanmaan-lisää.
Kalevi kertoo viettäneensä lapsuutensa tuossa mäen alla. Tämä oli hänen lapsuutensa leikkipaikka.
–Mutta silloin en vielä tiennyt, että minun pitää tänne järvi tehdä. Ei tullut mieleenkään.
Peruna-alalla elämäntyönsä tehneellä isännällä on kokemusta siitä, miltä tuntuu jäädä yhtäkkiä ilman työtä. Hän sai potkut tärkkelysperunatehtaan viljelypäällikön työstä, kun tehdas suljettiin vuonna 1991. Sen jälkeen hän lähti Viroon opettamaan perunanviljelyä paikallisille ja palasi muutaman vuoden päästä jatkamaan omalle tilalleen luomuporkkanan viljelyä.
–Sopimuskumppani ilmoitti vuonna 2004, etteivät enää tarvitse porkkanaa. Silloin lopetin maatalouden ja rupesin kaivamaan järveä. Ajatus oli ollut jo muhimassa, mutta kolme ja puoli vuotta tästä hierottiin kauppaa. Kun kauppakirjat allekirjoitettiin maanantaina, torstaina jo olivat koneet hommissa. Sen jälkeen ei ole pekkaspäiviä pidetty.
Maata on kaivettu järvestä pois 50 tuhatta kuutiota. Hiekat ja kivet on käytetty järven saarien, penkereiden ja tiepohjien rakentamiseen.
–Kun järveä kaivettiin neljättä päivää, lähdin vinkin perusteella etsimään hyvää arkkitehtia. Kuusamolainen Aarne Mertanen suunnitteli ensin saunan tuonne, sitten saariravintolan. Siellä on myös kaksi siltaa. Näetkö, tuolla on saaristo, hän osoittaa sormella järven toiselle rannalle.
Maisemia katsellaan puolitoista vuotta sitten valmistuneen komean Himmeli-ravintolan ikkunasta. Ennen Himmeliä Hunurijärvelle tehtiin myös kaksi huvilaa ja paviljonki. Paikan isännällä on jo visio seuraavasta hankkeesta: se voi olla näkötorni, josta näkee merelle asti.
–Vai miltä kuulostaisi ”erämaajärvi merimaisemalla”?
Majoitus- ja saunatilojakin tarvitaan lisää. Mahdollisuudet eivät Hunurissa lopu: 25 hehtaarin tontilla on kaavoitettua aluetta 14,5 hehtaaria.
Yritykset kohderyhmänä
–Ajattelin, että en minä ittiäni varten järveä ala tekemään. Alusta lähtien kohderyhmä oli kirkkaana mielessä, ja asia on tässä vain entisestään kirkastunut.
Erämaahenkinen Hunurijärvi tarjoaa palveluitaan lähinnä yrityksille ja yhteisöille. Paikassa järjestetään kokouksia, virkistyspäiviä, koulutus- ja asiakastilaisuuksia, luentoja sekä monenlaisia juhlia ja tapaamisia.
–Jos asiakkaalle ei ole ohjelmaa, me järjestämme sitäkin omien verkostojemme kautta.
Juuri nyt Kalevi Hanhimäki valmistelee yhdessä keittiömestarinsa Torsten Valsbergin kanssa Hunurijärven 10-vuotisjuhlia. Paikalle on kutsuttu paljon arvovaltaista väkeä.
Aiemmin ruoat tulivat tilaisuuksiin pitopalveluyrityksistä, mutta Himmeli-ravintolan valmistuttua yrittäjä palkkasi oman keittiömestarin, joka on suunnitellut talon menut. Nyt Hunurijärvi tunnetaan jo hyvästä ruuastakin.
–Aivan haltioissaan ovat kaikki asiakkaat olleet, kertoo Kalevi ja muistelee erityisellä lämmöllä vuodentakaista tilaisuutta, kun tunnettu Kauhavalla toimiva italialaisyritys toi 270 ulkomaalaista vierastaan Alahrmän erämaahan.
–Vieraille tarjottiin karhun- ja hirvenihaa, lohta ja poroa. Aivan sykähdyttävä näky oli, kun kahdeksan Härmän Liikenteen bussia oli tuossa parkkipaikalla. Teemana meillä oli suomalainen ruoka ja suomalainen luonto. Niin vaan saatiin suopursu ja tupasvillakin kukkimaan.
Mieleen on painunut myös järven siunaaminen.
–Alahärmän kirkkoherra ja Isä Mitro laskeutuivat helikopterilla tänne suoraan taivaisten esikartanoista. 750 henkeä oli saaressa väkeä, kun Isä Mitro siunasi veden ja paikan. Nyt sitten kahvit keitetään aina siunattuun veteen, johon ei paljon tartte pööniä laittaa, isäntä naurattaa.
Kivenpyörittäjä
Työtä Hunurijärven isännällä riittää joka päiväksi, vaikkei paikasta mitään näytä puuttuvan. Jos ei muuta keksi, hän pyörittelee kiviä.
–Vaikka vettä ja räntää on satanut niskaan, koskaan en ole pahalla päällä täältä lähtenyt.
Kalevi nauttii valtavasti, kun saa toteuttaa ideoitaan.
–Jos Kalevilta ideat loppuu, se on tullu vanhaksi. Kun yksin yrittää, saa tehdä mitä tykkää. Kaikki päätökset on yksimielisiä ja ne voidaan toteuttaa aika äkkiä. Nyt on työn alla grilli ja tytär toivoo suopotkupallokenttää. Siitä ehkä tehdäänkin suolentopallokenttä.
Sitä Hunurijärven isäntä ei voi ymmärtää, että yrittäjältä viedään 63-vuotiaana pois oikeus investointi- ja muihin tukiin.
–Anoin yhteen projektiin maatalouspuolen rahoitusta ja homman piti olla selvä, kunnes virkailija kysyi ikääni. Olin juuri täyttänyt 63 vuotta. Se siitä projektista. Onkohan minulla oikeutta työllistääkään, kun olen yli 63-vuotias? Tässä on kyse kilpailua vääristävästä ikärasismista.
Kalevin vaimo ja tytär osallistuvat tilaisuuksien järjestelyihin myös. Tytär Leena, 22, työskentelee Hunurissa oppisopimuksella. Sukupolvenvaihdos on parhaillaan selvityksen alla. Tuleeko Leenasta yrittäjä, selviää myöhemmin.
–20 vuotta meinaan tässä vielä töitä tehdä. Rahoittajille on kuitenkin tärkeää, että työlleni olisi jatkaja tiedossa
–Hunurijärven missio on sellainen, että jos omalla pienellä toiminnallani voin olla edistämässä pohjalaisen yrityselämän menestystä, työni ei ole ollut turhaa. Kun yrityksen singaporelainen asiakas hyppää Hunurijärvellä avantoon, se kyllä varmasti jää mieleen.
PIRJO LATVA-MANTILA
Ajankohtaista
Kysely
uusimmat
Kuvagalleria
PL 50
61301 Kurikka
puh (06) 4515 500, fax (06) 4515 532
Arja Hissa
050 551605
arja.hissa[a]kurikka-lehti.fi