Sairaus yllätti ja muutti suunnitelmat

Spinobulbaarinen lihasatofia SBMA, kansankielellä Kennedyn tauti oli diagnoosi, joka pakotti leipomoyrittäjä Jari Mäntylän luopumaan leipomoyrityksen viestikapulasta 52-vuotiaana ja jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle.

Kun Jari 2013 sitten osti Kauhajoen Laatuleipurit Oy:n osake-enemmistön itselleen, hän ajatteli painaa töitä seitsemänkymppiseksi sekä kehittää yritystä täysillä.

– Mutta ei se niin mennytkään, hän toteaa nyt. Varmuus sairaudesta tuli kolme vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun leipomossa oli juuri juhlittu Laatuleipureiden 20-vuotissyntymäpäivää.

– Aiemmin laitoin oireet sen piikkiin, että teen pitkiä työvuoroja ja -viikkoja.

Perinnöllinen, vain miehillä esiintyvä Kennedyn tauti on Suomessa harvinainen: vain satakunta tapausta on diagnosoitu. Taudin tyypillisiä oireita ovat hitaasti kehittyvä lihasten heikkous, nykiminen, käsien vapina, krampit sekä myöhemmässä vaiheessa suun, kielen ja nielun alueen lihasheikkous.

Jari uskoi saaneensa taudista vain lievän muodon, kunnes heräsi todellisuuteen nuorimman poikansa valatilaisuudessa pari vuotta sitten.

– Tuvat olivat kakkoskerroksessa, ja sinne kun olisi pitänyt nousta reippaasti portaita, tajusin oman tilani. Oli myönnettävä, ettei fyysinen työkykyni ole kovin kauaa sellainen, että pystyisin tekemään työtäni turvallisesti kuumien uunien ja isojen taikinakoneiden kanssa.

– Viime vuoden aikana on tullut merkittäviä muutoksia: voimat ovat huvenneet ja askel on mennyt niin lyhyeksi ja matalaksi, että kompastun helposti.

Jarista tuli leipuri ja yrittäjä vähän sattumalta. Teini-ikäisenä hän meni töihin paikalliseen K-kauppaan Matti Loukon palvelukseen. Kun kaupassa tehtiin sukupolvenvaihdos, Matti jäi pois ja perusti Omaleipä-nimisen leipomon ja pyysi Jaria sinne töihin.

Siinä vaiheessa, vuonna 1988, Jari oli ehtinyt käydä armeijan ja kauppaopiston.

– En kauaa harkinnut, vaikka kello 04-05:n herätykset olivatkin nuorelle miehelle vähän vieraita. Parin vuoden päästä Matti kysyi, haluaisinko ottaa vastuun tuotannosta. Aloin myös osakkaaksi. Kun Matti sitten alkoi sairastella enemmän, yritys laitettiin myyntiin, ja me työporukan kanssa päätettiin ostaa se. Kaupat tehtiin loppuvuonna 1996.

Mukana yrittäjäporukassa oli myös Jarin vaimo Annmaj sekä sisko Helena Marttila ja veli Asko Mäntylä sekä Birgit Luopakka. Jarista tuli toimitusjohtaja.

Hän teki vuosikymmenet pitkää päivää ja aloitti työvuoronsa siihen aikaan, kun muut menivät nukkumaan.

– Puolen yön aikaan olen tavannut mennä töihin. Päivän pituus oli 12-14 tuntia. Vaikka työ on ollut kuormittavaa ja raskastakin, en ole pitänyt sitä koskaan pahana, sillä se on ollut mielekästä ja motivoivaa.

Jari harrasti pitkään työnsä ohessa VPK-toimintaa, mikä tarkoitti, että leipomotyöt vaihtuivat usein kesken päivän pelastustehtäviin.

Yritystä ja sen tuotteita on kehitetty ja toimintaa kasvatettu koko ajan, ja Kauhajoen Laatuleipurit tunnetaan laajasti. Oman alueen lisäksi tuotteita myydään Turun ja Kanta-Hämeen alueella, kiitos Jokioisten Leivän kanssa tehtävän yhteistyön.

Jari osti leipomoyrityksen osake-enemmistön itselleen 2013, jolloin muut osakkaat halusivat iän myötä irrottautua yrittäjävastuusta. 25 prosenttia omistuksesta siirtyi Jarin siskon tyttärelle Elina Viskarille, joka oli työskennellyt perheyrityksessä nuoresta asti.

Nyt toimitusjohtajuus on vaihtunut Jarilta Elinalle. Jari itse jatkaa konsulttina ja uuden johtajan taustatukena. Hänellä on edelleen 75 prosentin osuus yrityksestä.

– Tuntui helpottavalta ja hyvältä, kun Elina oli tähän valmis ja saatiin asia ratkaistua nopeasti. Hänellä on viestinnän ja markkinoinnin osaamista ja uusia ideoita ja näkemyksiä yrityksen kehittämiseksi.

Jari käy Kauhajoen Aronkylässä sijaitsevalla leipomolla päivittäin ja tekee sen mitä pystyy ja jaksaa. Hiljaista tietoa siirtyy joka päivä uudelle johtajalle.

Perheen kolmesta pojasta kaksi on töissä leipomossa niin ikään.

– Jani on opiskellut oppisopimuksella leipuri-kondiittoriksi, ja vuosi sitten armeijasta päässyt Jere toimii pulla-autokuskina.