42 päivän pysähdys

Yrittäjä Petri Ovaska tunsi kesken työpäivän, ettei kaikki ole kunnossa. Yhtäkkiä jalat olivat muuttuneet huteriksi eikä puhelin pysynyt kädessä. Oli maaliskuun 20. päivä vuonna 2020.

Ovaska tiesi, ettei nyt ole kyse koko ihmiskuntaa riivaavasta koronasta, vaan jostakin paljon vakavammasta.

– Oli perjantai ja olin yksin töissä, kun se tapahtui. En saanut soitettua 112:een, mutta muistin että meillä on täällä hälyttimet, joilla saa yhteyden Verisuren keskukseen ja ambulanssi lähtee tulemaan. Katsoin niitä kahta nappulaa ja mietin, että niitä pitää painaa yhtä aikaa.

Keskus vastasi ja lähetti Nurmoon Nosturintielle ambulanssin, joka kiidätti miehen Seinäjoen keskussairaalaan. Selvisi, että kyse on aivoverenvuodosta. Seuraavat päivät kuluivat teho-osastolla.

– Makailin viikonlopun siellä ja katselin teho-osaston valkoista kattoa. Mietin kaikkia niitä kuponkeja, joita olin saanut verenpaineesta ja muusta. Ajattelin, että jos ei suomalainen mies tässä kohtaa ymmärrä omaa parastaan, sitten ei mistään.

Verenpaineen seuranta ja omasta terveydestä huolehtiminen olivat jääneet odottamaan parempaa ajankohtaa, ja ”kupongit” unohtuneet auton hanskalokeroon.

– Seitsemän vuotta sitten, kun kävin terveystarkastuksessa, lääkäri neuvoi ostamaan mittarin ja mittaamaan verenpainetta säännöllisesti. Hän kirjoitti reseptin siltä varalta, jos paine ei pysy alle 90/120. Kaksi vuotta mittasin, mutta paineet pysyivät hyvinä.

– Seuraavat viisi vuotta menivät ilman mittauksia. Kun sitten yksi tuttu kaveri sai verenpainelääkkeet ja sanoi, että käy sinäkin mittaamassa ja hakemassa lääkkeet. Ajattelinkin mennä, heti huomenna, mutta sitä huomista ei tullut. Tuli ambulanssi.

Paineet huitelivat kovissa lukemissa: alapaine oli 160 ja yläpaine 260.

Ovaska vietti sairaalassa yhteensä 42 päivää, ensin teho-osastolla, sen jälkeen neurologian osastolla ja lopuksi kuukauden päivät kuntoutusosastolla. Koronan takia ulkopuolisilla ei ollut asiaa sairaalaan, eikä kukaan läheisistä päässyt häntä katsomaan.

Ehkä ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin yrittäjä ehti pysähtyä paikoilleen ja miettiä asioita vähän tarkemmin.

Petri Ovaskalla on takanaan jo 26 vuotta yrittäjänä. Hänet muistetaan Karting Center Seinäjoesta, jonka toiminta jatkui aina vuoteen 2008. Sen jälkeen PO-yhtiö Oy on myynyt karting-autojen osia sekä verkossa että kivijalkakaupassa sekä pyörittänyt karting-tiimiä. Asiakkaita on tällä hetkellä noin 50 maassa.

Vuonna 2017 Ovaska osti käytettyjen off-road pyörien ja moottorikelkkojen osiin erikoistuneen Kisakone Oy:n liiketoiminnan.

Perheyrityksessä on alusta asti ollut mukana myös Ovaskan vaimo Heidi Vihavainen, joka vastasi aluksi Karting Centerin kahvilasta sekä Rengonharjun lentokentän kahvilatoiminnasta. Vuonna 2009 Heidi perusti Seinäjoelle Cafeteria Salottan, joka kolme vuotta sitten eriytettiin PO-yhtiöstä omaksi yhtiökseen.

Yrittäminen on ollut Ovaskalle aina elämäntapa, luonnollinen sellainen. Vaikka tekemistä ja vastuuta on ollut paljon, hän ei ole kokenut itse työntekoa koskaan ylitsepääsemättömän rasittavaksi. Sen sijaan työnantajan rooli on välillä aiheuttanut isostikin stressiä.

– Alat, joilla olemme toimineet, ovat spesiaaleja, minkä takia oikeanlaisen työvoiman löytäminen on todella haastavaa, hän sanoo.

Tällä hetkellä PO-yhtiö työllistää Petrin lisäksi perheen nuoremman pojan, ylioppilaaksi valmistuneen Tuisku Ovaskan. Tuisku hoiti yritystä ja verkkokauppaa myös sinä aikana, kun isä toipui sairaalassa. Hän sai apua Heidiltä sekä isoveljeltä Pyryltä.

Lukion koepäiviä oli koronan takia aikaistettu ja ne olivat siinä vaiheessa jo ohi.

– Tuiskun piti tulla kyllä maanantaina töihin, muttei ihan tuossa mittakaavassa.

Monta muutakin asiaa osui kohdilleen, kuten vaikka se, että sairaala ja apu olivat lähellä.

– Oli hyvää tuuria, kun kohtaus tuli arki-iltapäivänä, eikä esimerkiksi yöllä nukkuessa, ja että se tuli Seinäjoella, eikä jossain perämetsillä. Ehkä onni oli myös se, ettei minua siirretty Tampereelle ja leikattu, kuten lääkärit olivat suunnitelleet.

Miehelle ei annettu toivoa täydestä toipumisesta juuri ollenkaan. Jos kokemukseen perustuvat ennusteet olisivat toteutuneet, hän kulkisi nyt pyörätuolilla. Mutta suomalaisella sisulla Petri päätti tulla kuntoon. Nopeaa toipumista on kuvailtu pieneksi ihmeeksi.

Sairaalan hiljaisilla käytävillä Petrillä oli rutkasti aikaa harjoitella kävelemistä.

– Aloin kävellä osastoa ympäri, ja yhtenä viikonloppuna kävelin rollaattorin kanssa kaksikymmentä kilometriä, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Maanantaina kierrolla lääkäri kysyi, mitä teit viikonloppuna. Vastasin että kävelin osastoa ympäri rollaattoria työnnellen ja että pitäisikö siitä nyt eroon. Lääkäri lupasi.

Nyt, puolen vuoden jälkeen juuri mistään ei voisi päätellä sitä, mitä hän on kokenut.

Mies on kiitollinen kaikista keskusteluista, joita sairaalan kuntoutusosastolla käytiin fysio- ja muiden terapeuttien kanssa.

Ennen kotiuttamista yksi terapeutti pyysi leikkaamaan A4-paperi kahdeksaan osaan ja nimeämään elämästään kahdeksan tärkeää asiaa, sekä valitsemaan vielä niistä tärkeimmät. Työ ja yrittäminen pääsivät viiden tärkeimmän asian joukkoon, mutta esimerkiksi kalliit autot jäivät ulkopuolelle.

– Terapeutti totesi, että olet aika erikoinen mies, sillä täällä on ollut miehiä, joiden listalla Bemari on mahtunut kolmen kärkeen.

Työasioita Ovaska ei miettinyt ensimmäisten sairaalaviikkojen aikana. Hän ei voinut hoitaa asioita läppärillä tai kännykällä, eikä olisi edes pystynyt. Puhelinkin oli ”kanissa” kun pikkupojalla.

– Onneksi verkkokauppa ei henkilöidy yrittäjään niin paljon kuin kivijalkakauppa. Joitakin kauppoja jäi sairastumisen takia kesken, mutta jälkeenpäin on saatu sovittua niistä asiakkaiden kanssa. He ovat ymmärtäneet, kun olen kertonut olleeni teho-osastolla.

Hän kertoo tajunneensa sairastumisen jälkeen, että jokaisesta päivästä täytyy löytyä tunti tai kaksi, jolloin ehtii liikkua ja syödä terveellisesti.

– Salotan myötä meillä on syötykin terveellisesti, mutta pari kolme viime vuotta töissä on ollut kova kiire ja paine. Kun oli vienyt kello 18:ksi paketit Matkahuoltoon ja palasi töihin, siinä välissä tuli napattua grilliltä hampurilainen ja ranskiksia ja ajateltua, että huomenna syön sitten terveellisemmin. Seuraavana päivänä hain taas samanlaisen.

Ovaska kertoo huomanneensa kisareissuilla ympäri Eurooppaa, että ranskalaisilla on ruoka-ajat, joita he noudattavat aina ja kaikkialla. Sairastumisensa jälkeen hän on omaksunut samat, ranskalaiset tavat, eikä syö enää vain silloin, kun ehtii.

Ylipainoakin hänellä oli, ja senkin piti olla vain väliaikaista. Nyt yrittäjä järjestää aikaa lenkkeilylle, eikä ainakaan näkyvästä ylipainosta ole enää tietoakaan. Vaakaa hän ei ole käyttänyt.

Aivan kaikkia lääkäreiden antamia neuvoja potilas ei purematta niellyt.

– Yksi kehotti menemään työvoimatoimistoon ja palkkaamaan sijaisen heti kun pääsen sairaalasta, jottei tulisi stressiä. Hän ei tiennyt, että suurempi stressi tulee siitä, kun joutuu paikkaamaan tuuraajan jälkiä. Yrittäjän korvaaminen ei ole ihan helppoa, kun on kyse spesiaalialasta.

– Sen on elämän varrella oppinut, että paljon helpompaa tehdä tietyt asiat itse. Tuisku on ollut tässä kesätöissä vuosia, ja vasta nyt voi sanoa, että hän osaa varaston ja pystyy pakkaamaan omatoimisesti lähes kaiken. Esimerkiksi ulkomaan tilausten rahdit, verot ja tullipaperit on oma hommansa.

Koska kauppaa tehdään ympäri maailmaa ja eri aikavyöhykkeillä, yrittäjän on oltava usein hereillä silloin kun muut nukkuvat. Sairastumisen jälkeen Petri on järjestänyt nukkumiselle riittävästi aikaa, mutta pyrkii silti hoitamaan asiat kuntoon aina ennen nukkumaanmenoa.

– Nukun paljon levollisemmin, kun tiedän, että asiat on tehty ja hoidettu.